Nyt sen vasta todella huomaa, talvi (jota ei oikeastaan ollutkaan) on viimein ohi. Nyt viikonloppuna oli niin lämmin. että lapset juoksivat ulkona t-paidassa ja sandaaleissa. Minäkin kyykistelin jo kukkapenkin reunalla, nyppien rikkaruohoja. Pesin myös kukkapurkit odottamaan uusia ulkokukkia.

Tänään kylvettiin perunat peltoon. Uskomatonta! Normaalisti se on tehty n. 3 viikkoa myöhemmin.

Valo antaa voimaa. Olen kyllä ollut edelleenkin väsynyt. Aamulla taas nukutti puoleen päivään. Havahduin kun puhelin soi. Onneksi hyviä uutisia.

Tämä olikin toukokuun ainoa kokonaan vapaa viikonloppu. Lupauduin menemään töihin sekä ensi, että seuraavana viikonloppuna molempina päivinä. Ja seuraavanakin vielä yhtenä päivänä. Rahaa se tietää, vaikka tiedän, että aamuisin katuu lupauksiaan. Siitä seuraavana viikonloppuna vaihtuukin jo kesäkuu. Onko ajankulku yhä nopeampaa mitä vanhemmaksi tulee ? Lapsena kesän alussa tuntui, että kesää edessä on ikuisuuden. Nyt tulee jo juhannuksena tunne, kesähän on melkein jo mennyt.

1526602.jpg 

Eilen, koko päivän lämpimän auringonpaisteen jälkeen jyrähti muutaman kerran ukkonen ja sitten, kuin tyhjästä alkoi kaatosade. Lähdin kiireellä hakemaan koirat sisälle ja pyykit narulta. Vaikka en ollut sateessa kuin alle kaksi minuuttia, olin läpimärkä.

1526631.jpg 

 

1526640.jpg 

Minä pidän ukkosesta -ja sateestakin. Joskus nuorena menin ulos kun satoi tai ainakin kurkistelin oven raossa katselemassa salamointia. En muista koskaan pelänneeni ukkosta, ehkä joskus ihan pikkuisena. Muutama vuosi sitten olin piilopaikassani järvellä, kun tuli huikea ukkosenilma. Ukkonen paukkui, salamat välähtelivät ja vettä tuli kaatamalla. Yhtäkkiä kuului kauhea paukaus. Tuntui kuin mökki olisi heilahtanut. WAU. Jälkeenpäin selvisi, että salama oli iskenyt kelopuuhun jonkin matkan päässä. Salama oli kulkenut maata pitkin lähelle mökkiä.