Taas yksi väsynyt päivä pian pulkassa. Heräilin kellon piipitykseen joskus seitsemän aikoihihin...mutta zzzzz... Seuraavan kerran raottelin punaisena verestäviä silmäparkojani klo 8.45. Voi veeeeeee. Olen myöhästellyt töistä viimeaikoina lähes päivittäin. Yleensä 10-20 min. Mutta varsinaisesti en ole nukkunut pommiin. Kukaan ei töissä tänään kommentoinut millään tavalla myöhäistä saapumistani.

Viime yön nukuin sohvalla, johon urvahdin niska vinossa telkkarin ääreen. Nyt ainoa oikea liike olisi kohti sänkyä. Hopi hopi. Ei minua vaivaa unettomuus, ei todella.Iltaisin(kin) olen tosi väsynyt. En vain malttaisi mennä nukkumaan. Iltaa ja yötä kohden tämäkin talo rauhoittuu ja hiljenee. Touhuaisin omia juttujani vaikka kuinka pitkään. Niin olen kyllä usein touhunnut. Toisinaan on tullut valvottua likipitäen koko yö, kunnes olen rämpinyt nukkumaan 05 tai 06. (aina ennenkuin mies herää töihin, etten jää kiinni) tämmöinen yöpuuhastelu on vaikeutunut lasten myötä ja töihinmenon myötä. Lisäksi, ei enää jaksa valvoa ! Varsinainen puuhailukin on vähentynyt. En tee mitään merkityksellistä. Tuijotan tylsänä telkkaria, lehtiä tai seikkailen netissä. Pääasiasia ettei tarvisi mennä nukkumaan. Saisi olla vaan. Jotenkin tuntuu, että aamuun olisi pitempi aika kun valvoo. Ei vain halua tai uskalla mennä nukkumaan, ikäänkuin yrittää välttää huomista ja ankeaa aamua. Mutta eihän se mitään auta. Aamulla on vaan nuppi ihan sekasin unen puutteesta ja useinmiten herään vähän myöhässä ja sitten tulee helevatunmoinen kiire.