Kylläpä taas menee sirkusteluksi. Monta viikkoa olen vitkutellut päätöstä lähteä käymään vanhempieni luona. Mutta kun tökkii. Ei jaksaisi ei haluaisi ei osaa päättää. Soutaja ja huopaaja. Varsinainen syy lähteä kotoseudulla käymään on sukulaisen häät. Naimisiinmeno ja varsinkin hääjuhla on niin harvinaista meidän suvussa tai edes minun tuttavapiirissäni, että innostuin kutsusta heti. Innostus kyllä laimeni, kun tuleva aviopari ilmoitti, että kutsu koskee vain aikuisia. Jaa että minäkö lähtisin miehen kanssa kahdestaan ?? Mihinkäs lapset ? Ja en alunperinkään aikonut miestä sinne mukaan edes pyytää. Ei tuo ole enää vuosiin ilmaissut halua lähteä vanhempieni luo. Ja minusta tuntuisi typerältä lähteä sukulaisten joukkoon esittämään pariskuntaa.

Nyt kun viimein sain tehtyä myönteisen päätöksen itseni kanssa. Ja ryhdyin tekemään järjestelyjä. Mutta kun tökkii. Mieskin kautta rantain antaa ymmärtää, että olisi sitä hänkin sinne voinut lähteä, vaikka suoraan kysymykseen ei osannut vastata muuta kuin "olisi aikaisemmin pitänyt tietää, en minä enää töistä saa vapaata" Ei silti vastaa suoraan kysymykseen olisitko kiinnostunut lähtemään ?! Mikäs siinä porukka jakoon. Vanhin lapsi mukaan, saa arvoisa hääpari sietää alaikäistä vierasta bileissään (ja taatusti tämä lapsi käyttäytyy paremmin kuin yksikään aikuisista, ei ainakaan juo liikaa tai häiriköi) Sitten viime hetken paniikilla järjestelemään elukoille hoitopaikkoja. Miehen hoteisiin en niitä jätä. Sen jälkeen kun mies "hukkasi" 15 vuotiaan sisäkissavanhukseni, sillä aikaa kun olin viikon poissa eräänä kesänä. Ei vaivautunut ilmoittamaan mitään, asia selvisi minulle vasta kun palasin takaisin. Onni onnettomuudessa oli, että sitkeän etsimisen(i) jälkeen kissavaari löytyi, vaikkakin 2 viikkoa ehti olla kadoksissa.

Jaa, hoitopaikkoja ? Monta vuotta on mennyt, että pitkiä reisuja en ole tehnyt. No, viime vuonna olin vähän yli viikon sillä i-ihanalla ulkomaan matkallani. Silloin äitini tuli kotihoitajaksi, niin lapsille kuin elukoillekin. Nythän se ei käy, kun omat vanhempani ovat myös häävieraita. Lyhyille matkoille koirat olen ottanut mukaani, kaikki. Nyt ei käy sekään. Siis koirahoitolaan soittamaan. Tarkistin ensin koirien rokotusten voimassaolon, ne kun vaaditaan. Hups. Hiukan on mennyt vanhaksi. Yhdellä sentään oli vielä kuukauden verran uusintarokotukseen. No, soittamalla se selviää. Onneksi tilanteen tullen minulla on puhelahjoja ja hoitolan omistaja onneksi oli joustava. (käytännössä rokotuksen teho on pidemmän aikaa voimassa kuin kennelliitto määrää rokotuksen määräajoiksi) Paikat piskeille järjestyksessä. Ja lompakko laihtuu.

Sitten vielä junaliput. Voi vitsi. Nykyisin kaikki on tietenkin netissä. Olenhan minä monet kerrat junalipun netin kautta hankkinut. Mutta kun se pitää ostamisen ja maksamisen jälkeen itse itsellensä tulostaa. Kotona tulostimesta on muste lopussa. Töissä juuri tulostin sanoi sopimuksen irti. äf uu see koo !!

Kun olin niinsanotusti koonnut itseni ja päätin että kyllä minähittovie kaiken järjestän. nou panik. Niin tottaskai tulee ihan sekopää aamu. Yksi lapsista myöhästyy koulukyydistä, toisella on hiihtoa ja minun pitäisi kuljettaa sukset kouluun. Koirat vehtaa hangessa eikä malta pissata. Lunta sataa ainakin sataa. Auton olen taas unohtanut laittaa lämmitykseen ja mokoma rakkine on, taas kerran kaivettava lumen alta. Aikaa tähän kaikkeen jotain 10 min.

Sitten tietenkin iski vanha ihovaiva. Kiusallisen piinaava ihottuma, joka tulee vain äärimmäisessä stressitilassa tai kun kroppa muuten on kovilla. Ensimmäisen kerran se ilmeni  kun odotin ensimmäistä lastani. Viimeisin kerta oli n. 8 vuotta sitten. Vaivaan on tepsivä lääke, reseptillä tietenkin. Vaan missä resepti ?!? Ei löydy ei. Terveyskeskukseen asiaa selvittämään. Hitto, pitäisi kai sairastaa useammin. Sieltä ei löytynyt tietoja minun resepteistä. Viimein haettiin jostakin kellarin arkistokätköistä pahvikansio, josta viimein löytyi kaivattu tieto. Ajanvarauksesta luvattiin järjestää resepti ilman lääkärikäyntiä. Seuraavana päivänä toiveikkaana kohti arvauskeskuksen luukkua. Jep. Siellä oli resepti. Tä ?? Lääkityksen syyksi siihen oli laitettu "limaiseen yskään ja liman ohentamiseen" Siis mitä ? Lääkkeen nimi ei ollut oikea, muistutti kylläkin minun tarvitsemaani...alkukirjain ja muutama muu oli sama. Takaisin luukulle selittämään, että minua ei kyllä yhtään yskitä. Sittenpä taas sama rumba ja ripaska alusta. Luvattiin asia selvittää ja lääkäri soittaa minulle iltapäivällä. Sitä odotellessa kävin varalta apteekissa lukemassa pharmaca fennicaa, eli lääkeopasta. Lekuri soitti äsken valitteli virhettä kiireeseen vedoten. Onneksi minä olen sen verran selväjärkinen, että huomasin virheen. Eikä kyseessä ollut mikään tuon vaarallisempi virhe. Huh. huh. Tämä kyseinen lääkäri on vuosikaudet ollut työssä terveyskeskuksessa, ei ainakaan pitäisi olla mikään valelääkäri. Joopa joo. Itte pitäis kaikki hoitaa ja tietää.