Aamulla kellot soi hoosiannaa ties kuinka kauan. Mittään en kuullut. Heräsin vasta  puoli kaheksan. Hirviä kiire tuli tietenkin. Yhtä hässäkkää. Ja myöhässä töihin. Oli aika huono päivä töissä muillakin. Aamupäivä meni koko työporukalta ihan löysäillessä. Jollain näytti olevan tosi bad morning. Olikohan sillä krapula vaiko vaan huonosti nukuttu yö.

Yritin kiireellä tehdä paperitöitä. Iltapäivällä oli vielä suunnittelukokous. Tosi hyvä ajankohta sellaselle. Perjantai-iltapäivä. Minä sain siellä jonkun ihmeen innostuneisuuden puuskan ja höselsin suunapäänä koko puolitoista tuntia, minkä kokous kesti. Voi hitto. Tulipa taas puhuttua suu puhtaaksi ja vähän sivu suunkin. Olis nyt joku sanonu, että ole nyjjo hiljaa, muillakin on jotain sanottavaa tähän. Havahduin vasta kun miitinki loppui, että voi sun p€r&€£€. Tuntui kuin se olis ollut aivan joku  vieras ihminen, joka kailotti yli muiden ja sitte yhtäkkiä taas olen se tavallinen itteni. Oli ihan tyhjä olo, semmonen kuin olis ilmapallo tyhjentyny. Hetkeen en päässyt edes liikkelle ja tuli olo, että tänään en jaksa sanoa enää sanaakaan.

Kotona istuin ihan tylsänä, selasin lehteä ja ratkoin siitä ristikon. En oo edes kersoille ruokaa laittanut. Jonku leipäpalan ne tuossa järsi. Itte söin yhen banaanin. Look the monkey.