Varsin minäkeskeistä tämä minun plokkailuni. Mitä välii. Minustahan tässä kaikessa kuitenkin on kyse. Siitä miten minä selviydyn, miten minä voin. En ajattele, että kaikki pyörisi minun ympärilläni, että olisin maailman napa. Hyvin paljon tunnen itseni sivustakatsojaksi tässä maailmassa. Elämä vain kuluu ja kuluu. Apeaa ajatella, että olen todennäköisesti ylittänyt elämäni puolivälin. Olen keski-ikäinen !!! En millään tavalla tunne itseäni "aikuiseksi" "täysi-ikäiseksi" "kypsäksi". Usein huomaan olevani vanha. Käsittämätöntä, minä ikipunkkari ja kapinallinen, huomaan paheksuvani nuorison tekemisiä! Toisinaan jopa tätimäisesti käyn huomauttamassa jos jokin nuorisoporukka elämöi ja häiriköi liikaa tai roskaa ympäristöä tai käyttäytyy muuten "pahennusta herättävästi". Minua ärsyttää nuorten ylimielinen käytös ja kiroilu. Olenko tosiaan unohtanut millaista on olla nuori ? Miltä se tuntui, miten silloin toimi, miten käyttäytyi. Olen vanha. Keski-ikäinen. Kuivettunut kääpä. Suvaitsematon täti.