Tänään oli talon kuntotarkastus tai -kartoitus, vai mikä se nyt virallisesti on. Yritin roikkua mukana ja ymmärtää mitä siinä tapahtuu. Olen kuullut monia kauhutarinoita, kuinka tarkastaja "tarkastaa" talon likipitäen juosten sen läpi. Tämän firman ukko ryömi sentään alapohjaan, kurkisti yläpohjaan ja poraili pari reikääkin. Tarkan raportin saa sitten ensi viikolla.

Se kuitenkin tuli todettua, että pesutilat; sauna ja suihkuhuone on ihan kaput rikki. Lattialaattojen alla ei ole lainkaan kosteuseristystä. Lattialaattojen saumat olivat rikki ja vesi on lirissyt, ties kuinka kauan lattian rakoon. Huomasin kyllä jo ensi käynnillä talossa tuon pesuhuoneen huonon kunnon. Rahallahan siitä selviää, ovat varmasti korjattavissa. Mutta mitä maksaakaan. 4000€? 6000€? 10000€?

Olis kyllä monen monta asiaa ratkaistavana ja miljoona muuta, jotka on otettava huomioon. Mutta kysymys kuuluu... olenko minä nyt ihan OIKEASTI ostamassa sen talon??? Kyllä pahasti siltä näyttää.

Nyt vain on syyllinen olo ja tuntuu ihan pahalta edes suunnitella tällaista. Miehellä on nyt "hyvä kausi" meneillään. (alkoi juuri tiskaamaan, kuuluu astioiden kilinä keittiöstä!) Mikä lie on, ei tiedä kun se ei puhu juuri mitään. Mies onkin sellainen, että yrittää teoillaan osoittaa tunteitaan.

Mutta entäs jos olisikin miehen "huono kausi". Olisi tietenkin kamalan stressaavaa järjestellä tätä taloasiaa kaiken ahdistuksen keskellä. Ja tuntisin kuitenkin syyllisyyttä, kun tekisin lähtöä vihan vallassa.

Jos joku tätä lukee, selvyydeksi; miehen hyvä ja huono kausi ei liity mitenkään alkoholiin tai väkivaltaan. Osaapa vain käyttäytyä muuten niin musertavan ahdistavasti minua kohtaan. Syyllistää kaikin tavoin, on synkeä kuin mikä. Jättää minut kertakaikkisen yksin. Vaikka mies olisi kotona, ei ole läsnä lainkaan. Ainoa huolenaihe tuntuu olevan olenko tehnyt kotityöt siivonnut ja silleen, onko perunat keitettynä ja sukat pestynä. Minä kipuilen ahdistukseni ja masennukseni kanssa. Sellaista ei mies ymmärrä yhtään. Laiskuutta se vain on! En ole sanallakaan maininnut miehelle, että olen käynyt psykiatrilla ja syönyt mielialalääkkeitä jo useamman vuoden. Jos kertoisin, todennäköisesti saisin kuulla olevani hullu. Tai niin mies on joskus kyllä jo todennutkin.

Minä taas