Syksy ei tosiaankaan ole minun vuodenaikani. Kaikenmaailman lässytykset "ihanaa kietoutua torkkupeittoon, siemaillen höyryävää teetä ja kuunnellen ulkona ropisevaa sadetta". No just joo. Minä jos joskus tuohon asetelmaan itseni saisin, niin taatusti noin 30 sek kuluessa jostain kuuluisi "ÄITII!!" tai koirien täytyisi päästä pissalle ja eikun rämpimään pilkkopimeään vesisateeseen. Se siitä syksyn romantiikasta.

Syksy on syvältä ! Se on vuosikaudet ollut minulle pelon ja ahdistuksen aikaa. Jotenkin koko aika on itseään ruokkiva kehä. Totean, on syksy, pimeää kamalaa, ahistaa, seinät kaatuu päälle. Totaalinen lamaantuminen. Sitten vaan odottaa ja toivoo, että aika vaan kuluisi. Vaan tulee joulu. No joo. Siitä olenkin joskus kirjoittanut. Se vasta musertavaa aikaa onkin.

Kyllä mun tarttis päästä johonkin hoitoon. Hitto, kun se mun kallonkutistajakin lähti muihin maisemiin. On tosi vaikea löytää toista, jonka kanssa tulis yhtä luottamuksellinen ja luonteva keskusteluyhteys. Lisäksi joutuisi aloittamaan koko stoorin alusta. Ne muutamat kesälliset käynnit psykologilla oli aika tyhjänpäiväiset. Lähdin sinne hakemaan apua lapselleni. Se psykologi olikin sitä mieltä että nyt aletaan hoitaa koko perhettä. Onhan totta, että lapsissa näkyy vanhempien ongelmat, mutta meillä ei se olisi toiminut. Käytiin pari kertaa lapsen kanssa, kaksi kertaa kävin yksin. Sitten se tsykologi sai minut jo melkein uskomaan, että kyllä kannattaisi tulla miehen kanssa yhdessä. Täytyyhän asiat selvittää. Tiedä vaikka asiat selviäisivät siihen malliin, että parisuhde saisi uutta virtaa, eikä tarviskaan tehdä suuria päätöksiä. Varattiin sitten uusi aika ja minun piti houkutella mies tulemaan. Verukkeena olisi, että "lapsen tähden, lapsen asiaa puhumaan" Ha ha ha. Asia ratkesi varsin helposti. Samaisena päivänä kun tuo aika oli minä olin vanhempieni luona ja mies töissä. Soitin peruin ajan ja sen koomin en ole asiaa pohtinut. Piste.

Raivostuttavinta on tässä kaikessa, että minä tunnen olevani aina väärässä. Juuri kun saan yllytettyä itseni kauheaan raivoon ja vihaan, niin että tulikuumat kekäleet vaan lentelee. Päätös on valmis, mulle riitti !Juuri kun olen vahvasti ollut sitä mieltä, että niin kelvoton isä tuo mies vaan on. Niin eiköhän mies ala esittää, kunnon iskää. Yhtäkkiä sillä onkin aikaa pelata jalkapalloa lasten kanssa tai mennä niiden kanssa kalaan. Ja minä mietin, että en voi hajottaa tätä perhettä ! Minä tässä se paha olen.