Viikonloppuna pääsin yli viikon tauon jälkeen käymään talolla. Aloitin viimeinkin tekemään jotakin remontin aloittamiseksi. Yhdestä huoneesta irroittelin lattia- ja kattolistat ja osan tapettia. Aikaa vain oli liian vähän. Juuri kun aloin päästä jyvälle miten homma suht helposti hoituu, piti lähteä pois. Ehdin sentään vähän lämmittää ja istuskella. Saa nähdä milloin pääsen jatkamaan. Arki-iltaisin ei oikein ehdi tai edes malttaisi lähteä. Viikonloppuna ei pääse. Mies kun kulkee omissa hommissaan.

Luin eilen illalla läpi kaikki blogikirjoitukseni. Välillä oikein ihmettelin, olenko minä kirjoittanut kaiken tuon ! Kirjoittaessaan tuntuu, että ei ole oikein mitään sanottavaa. Mutta kun vaan aloittaa ja antaa ajatuksen virrata, eikä liikaa mieti mitä kirjoittaa, niin sanottavaakin löytyy.

Oli hyvä, että luin kaikki kirjoitukset läpi. Tuli taas perspektiiviä ajatuksille. Päivittäin, koko ajan ja jatkuvasti mietin ja piinaan itseäni lähtemispäätöksellä ja epäröinnillä. Olen kirjoittanut blogia lokakuusta 2007, siis lähes 1,5 vuotta. Blogimerkinnöissä toistuu yhä uudelleen samat asiat ja lauseet. Koko ajan olen miettinyt eroa ja lähtemistä. Jo monen monta vuotta. Kun lapset olivat ihan pieniä ajattelin, etten voi lähteä, on pakko jäädä "lasten takia". Kuitenkin jo silloin päätin, kun lapset ovat isompia, sitten lähden. Kuinkahan paljon isompia niiden pitää olla, että toteutan päätökseni. Yhä vielä täällä. Uhosin kyllä viime vuoden lopulla, että heti kun vuosi vaihtuu, niin lähden. Mutta ei se niin helppoa ole. Miehen kanssa on ollut niin monia välienselvittelyjä, etten jaksaisi enää eron aiheuttamaa hässäkkää. On kai helpompi siirtää lähtöpäätöstä ja jatkaa tätä mitäänsanomatonta elämää.