Olen viime päivinä tuntenut itseni aikuiseksi.  TÄ!? Niinpä, ensimmäisen kerran ikinä. Suurella itsevarmuudella olen tehnyt asioita. En sähläten, en epäröiden, en kiukustuneen kiusaantuneena-onx pakko tehä josei taho.. olen tehnyt asioita ihan vaan siksi, että ne kuuluu asiaan ja jopa onnistunut tekemisessäni. Perjantaina leivoin pullaa, kun lapset halusivat laskiaispullia. Kieputtelin siinä sitten pari pullapitkoakin - ihan onnistuneesti. Sitten laitoin ruokaa ja oltiin jopa kaikki yhtäaikaa pöydän ääressä syömässä.

Nyt olen sitten kaksi päivää pilkkonut puita kirveellä. Ha-ha-ha. En ikinä ennen ole pilkkonut puita kirveellä. Mutta nytpä olen. Kun on lomaa olen ehtinyt olla talolla kokonaisen päivän. Tuntuipa ylelliseltä olla siellä päivällä valoisaan aikaan, eikä ollut kiirettä pois. Huomenna menen taas. Toivottavasti olis edes vähän keväinen ilma, niin edistyisi se polttopuu-urakka.

Mikä on tämä aikuisuusjuttu. En tiedä. Mutta tunne on mitä todennäköisimmin ohimenevää. Saa nähdä milloin tulee sama tuntemus uudelleen. Nytkin siihen meni montakymmentä vuotta.