Tautisen kauhea väsymys vain jatkuu. Työpäivän jälkeen ja iltaisin olen aivan poikki. Aamulla herääminen on edelleenkin todella hidasta ja vaikeaa. Unohtelen asioita. Pää ei toimi. Järki ei juokse.

Tottakai minua kaivertaa tämä päättämättömyyden tila. Elän nyt kuin kahta elämää rinnakkain. Tätä nykyistä elämää ja sitten toista, kaikesta irrallaan olevaa elämää. Omaa elämääni ??

Viime viikolla olin fyysisestikin täysin uupunut. Muutamana lomapäivänäni intouduin hakkaamaan halkoja ja hääräsin muutenkin kaikenlaista. Se kyllä kostautui välittömästi. Lomalta, vaikka lyhyeltäkin, pitäisi saada uusia voimia ja virkeyttä. Minä olin kutakuinkin nääntynyt kun palasin taas töihin.

Nyt en ole viikkoon päässyt käymään talolla. Pitää alkaa lämmitysurakkakin taas alusta, talo on kuitenki taas jäähtynyt perusteellisesti.

Rahankäyttöä pitäisi nyt rajoittaa. Alkuvuodesta tuli tuhlailtua niin paljon kaikkeen tarpeettomaan. Sen vuoksi sekä tammi- että helmikuussa tili oli tyhjä ennen kuun vaihdetta. Lisäksi tuli vielä helmikuussa yllättävä menoerä, melkein 400e, se romutti talouden siltä kuukaudelta lopullisesti. Mieheltä on turha kysellä apua. Meillä on koko yhdessä olomme ajan ollut "omat rahat". Nyt on taas alkanut uusi kuukausi ja uusi yritys pitää talous tasapainossa. Aika paljon olisi rahanmenoa tiedossa. Talossa pitäisi aloitella ne maalaushommat ja tarvikkeet ei tietenkään ole ilmaisia. Mistähän saisi otettua ajankin niihin töihin. Iltaisin ei paljoa ehtisi tehdä ja viikonloppuna mies pitää huolen siitä, etten pääse. Lähtee nimittäin omiin touhuihinsa ja minun on tietenkin pakko jäädä huolehtimaan lapsista.

Töissäkin on pitkän pimeän kauden jälkeen ollut hieman valoisampi ja helpompi aika. Ainoa huolenaihe on, jälleen kerran, onko töitä. Muutaman viikon kuluessa selviää jatketaanko työsopimus vuoden loppuun. En uskalla edes ajatella, että...