Minä olen niin helvetin kriittinen itseäni kohtaan. Vaikka tunnen olevani ihan lopussa, väsynyt, uupunut, nääntynyt. Vaikka ajattelisin, että ihan sama. On koko ajan päällä jonkinlainen kontrolli.  Kehä on valmis. Kun koko ajan on päällä kontrolli ja jännitys, väsyn. Väsyneenä(kin) päässä hakkaa, en voi rentoutua ja antaa asioiden vain olla, tapahtua.

Olen päättämätön ja epävarma. Vatvon ja veivaan asioita edestakaisin. Teen niin tai näin, on aina väärin päin. Vakiolauseeni taitaa olla ..."olis pitäny..." Näitä blogikirjoituksiakin viilaan ja korjaan kai kymmeniä kertoja ennen julkaisua. Ja vielä jälkeenpäinkin tulee korjattua jotakin kirjoitusvirhettä tai sanajärjestystä. Silti kotona kaikki tavarat voi olla kuin räjähdyksen jäljiltä. Niinpä kontrolli ei ulotu ihan kaikkeen. Tiskivuori, pyykkivuori, likaiset lattiat. Kirjoja, lehtiä, tavaroita, vaatteita pinottuna pöytien, kaappien, tuolien päälle. Sekamelska on kuitenkin kaksijakoista. Omat henkilökohtaiset tavarani, rakkaat aarteeni, salaisuuteni, unelmani ovat kaikki huolellisesti järjestetty ja talletettu. Vain arki on kaaosta.

Round and round I turn in circles

Losing all my self-control

On and on I'm slowly falling

Deep down in this darkness

Round and round I turn in circles

Losing all my self-control

On and on I'm slowly falling

Deep down in this dark dark hole.

 Kharma - Drowning 

löytyy kokonaan täältä