Lapset on saatu untenmaille. Itseäkin väsyttää ihan sairaasti. Silti ei malttais mennä vielä nukkumaan. Nyt olis viimeinkin rauhallista. Koko illan ne pikku apinat oli äänessä ja kuten tavallista - tappeli. Arviolta 10 sekunnin välein kuului "äiti" "äiti" "äiti".

Äiti, kielen kaunein sana... no, eikä oo. Väsyneimpinä aikoina se on ollut kuin kirosana. Kun kuulee sen aamulla ensimmäisenä, viimeisenä illalla, tekee mieli huutaa turpa kiinni!! Antakaa mun olla! En minä lapsiani vihaa. Mullahan on ihanat lapset. Tuohon yhteen sanaan vain tiivistyy kaikki väsymys, uupumus, vastuu, toivottomuus ja yksinäisyys.

Vittu, kun katkee ajatus. Ehkä sittenkin nukkumaan.