Minä en enää juuri koskaan juo mitään alkoholipitoista. Miksi ? Minusta on tullut liian mukavuudenhaluinen. En todellakaan halua potea krapulaa ja ennenkaikkea moraalista krapulaa. Ja sehän minulle tulee, vaikka en olisi tehnyt mitään hävettävää tai edes kummallista. Vatvon ja vaivaan  kuitenkin päässäni koko dagen efter, mitä tuli sanottua ja tehtyä. Ei myöskään ole paljonkaan mahdollisuuksuutta lähteä, eikä kyllä haluakaan lähteä mihinkään ravintolaan. Kotona juominen on jäänyt kyllä olemattomiin. Minua väsyttää iltaisin ihan muutenkin, puhumattakaan jos juon jotain... uni tulee... zzzzz. Oman, pienen paikkakunnan kuppiloihin ei ole mitään halua, EI. Yleensä kerran vuodessa, kun käyn syntymäkotikaupungissani, olen tehnyt baari-ravintolakierroksen muutaman sielläasuvan kaverin kanssa. Tänä vuonna jäi sekin tekemättä. En nimittäin käynyt kotikaupungissani. Harmittaa. Ei baarikierroksen väliinjääminen, vaan se etten käynyt koko kaupungissa.

Olen huomannut, että en aina edes hallitsisi juomistani. Noilla kotikaupungin baarikierroksillakin, joskus on tullut juotua enemmän kuin oli edes ajatellut. Kun on päässyt vauhtiin, tulee vaan otettua lisää. Joskus mietinkin, voisiko minusta tulla alkoholisti, jos alkaisin enemmänkin juoda.

Tänä iltana olen sitten siemaissut ihan kotioloissa pari tölkkiä siideriä. Enempää en edes tarvitse, heikko pää. Nyt ei edes väsytä, päinvastoin olis ihan vauhti päällä. En oikeastaan ihmettele, miksi jotkut ihmiset turvautuvat alkoholiin, ahdistuneena, helpottaakseen oloaan tai joistakin ihmisistä tulee riippuvaisia alkoholista. Minustakin tuntuu nyt parin päärynäsiiderin jälkeen tosi upealta ! Kaikki, ihan kaikki, mikä tahansa tuntuu mahdolliselta, todella upealta. Aamu tuo taas ankeuden - ja todellisuuden tullessaan.