Mulla on niin levoton olo. Vähän niin kuin olisi tulppa pullonsuussa ja kohta poksahtaa. Olen niin väsynyt ja kyllästynyt. Vihaninen itselleni. Päivällä kuulin, että eräs tuttu ihminen on kuollut. Oli "elämänsä kunnossa". Jokin kohtaus. Minä jähmetyin ihan totaalisesti. Se oli ihminen jonka en olisi voinut kuvitellakaan kuolevan ! Onneksi ei ollut kuin pari tuntia työaikaa jäljellä. Loppupäivä meni todella hitaasti.

Nyt viimeistään minun luulisi ymmärtävän, että ei kannata tuhlata elämäänsä. Päätös, tee jo päätöksesi ! Lähde ! Ennen kuin on liian myöhäistä. No, hei, nyt olen siemaissut muutaman lonkeron. On muka niin päättäväinen olo. Mutta kohta taas vingun surkeuttani, kykenemättä silti tekemään mitään.