Enpä ole jaksanut kirjailla tähän plokiini taas päiväkausiin mitään. Kauheasti on monenlaiset hommat painanut päälle. Kuitenkaan en saa aikaan juuri mitään. Päivä toisensa jälkeen vain kuluu ja koko ajan on huono omatunto tekemättömistä töistä ja asioista. Silti lähes kaikki jää tekemättä.

Nuorempi lapsi on ollut tosi nuhainen ja yskinyt. Sunnuntai-iltana nousi kuume. Nyt olemme olleet kaksi päivää kotosalla. Huomenna pitäisi mennä jo töihin ja lapsi kouluun. Äkkiä sitä tottuu tähän joutenoloon, nyt tuntuu, ettei haluaisikaan mennä töihin. Vaikka yksi päivä vain, sitten on itsenäisyyspäivänä vapaa, vielä yksi työpäivä ja sitten onkin jo viikonloppu.

Jouluun on enää pieni aika. Minulla joka syksy tuntuu ahdistus vain lisääntyvän, mitä lähemmäs joulu tulee. En ole mikään jouluihminen. Joku toinen hössöttää ja touhuaa kaikkea koristelua, leipomista, lahjoja ja joulukortteja. Kyllä minäkin yritän, mutta en tunne iloa.

Minulle vain tulee riittämättömyyden tunne - tässäkin asiassa. Myös se väsyttää ja lannistaa jo etukäteen, etten saa viettää omanlaistani joulua. Aattona en totisesti haluaisi liikkua mihinkään kotoa. Mutta niin vain miehen äiti kutsuu aattona "kahville" tai "puurolle". Tosiasiassa siellä on pöydässä kystä kyllä ja koko aatto pitäisi sitten viettää siellä. Ja tietenkin pitäisi sietää miehen sisaruksia perheineen. Joskus väänsin kotona lanttu- ja porkkanalaatikot, rosollit ja tortut ihan itse alusta saakka. Sitten totesin, että v***u joo, ihan turhaa. Miksi vaivautua.

Pitäisi tietenkin lasten takia jaksaa "laittaa" joulua. Muistan kyllä omasta lapsuudestani, miten jännittävää ja taianomaista oli joulun odotus ja joulunaika. Muistan myös sen joulun, kun havahduin - taika oli kadonnut, ei tunnu missään.

Oikeastaan tulen vain surulliseksi, kun ajattelenkin joulua. Kauppojen tungoksessa ennen joulua katselen muita ihmisiä ja mietin, tuntuuko heistä samalta, vai ovatko he niin jouluhuumassa, että pitävät kaikkea touhua ja tohinaa ihan luonnollisena ja asiaankuuluvana. Tuntevatko he iloa tuosta kaikesta ? Vaiko samaa tyhjyyttä kuin minä. 

Minä en tahdo raataa ja riekkua kuin heikkopää muutaman päivän takia. Muuta ei tule kuin paha mieli ja entistä suurempi väsymys. Tahtoisin vain rauhoittua, sytyttää kynttilöitä, olla vaan. Sitä toivoisin oikeastaan joka päivä, oli joulu tai ei, että saisin rauhallisuuden ja tasapainon.