Kiinteistövälittäjät soittaa vuorotellen, kyselee ja patistaa tekemään kauppakirjoja. Mitä vielä, juuri äsken vein (kahteen)pankkiin laina-anomuksen. Niiden käsittelykin on vielä kesken.

Koko ajan vaan mietin, niin että pää raksuttaa. Niin monta asiaa on selvitettävä. Epäröin ja jahkaan. Onko tämä minulle vain jokin "projekti" ? Kun sellainen mulla aina pitää olla, muuten ahdistun. Pitää olla jotakin johon tähdätä ja jota tavoitella. Pienempikin projekti kyllä riittäisi. Teenköhän kuitenkin ihan hullusti. Kannattaako minun todellakin lähteä ja jättää tämänhetkinen elämä?? Syksy on tulossa. Silloin taas alkaa möröt kurkkia nurkista ja kaikki tavallinenkin alkaa tuntua ylipääsemättömän vaikealta. Kunpa voisin puhua tästä jollekin !! Jotenkin on koko ajan syyllinen olo, kun salassa suunnittelen ja järjestelen koko elämän mullistavaa juttua. Houkutteleeko minua vain jokin romanttinen ajatus omasta pikku talosta? Ikään kuin olisin lähdössä vanhempien luota itsenäistymään, kun se oma huone ei enää riitä. Kaiken aikaa yritän ravistella itseäni ja muistuttaa millaista on kun rahat ei sittenkään riitä. Ja kun koko ajan vaan väsyttää. Kun lunta tuiskaa ja tuuli ulvoo ja ei olekaan ketään (muuta) kolaamaan pihaa. Tai kun auto temppuilee ja tekee stopin ja töihin pitäisi päästä. Mitäs sitten jos katto vuotaa, viemäri tukkeutuu tai sähköt reistaa. Nyt on mies joka huolehtii kaikesta tuosta. Haluanko minä oikeasti kaiken tuon huolen ja stressin itselleni?

Toisaalta tietenkin, haluanko minä elää vuodesta toiseen elämää toisen varjossa. Kun pitää olla kaikenaikaa kuin varpaillaan ja varuillaan. Kun en voi avoimesti kertoa minne olen menossa - omiin juttuihini tai harrastuksiin joista minulle tulee edes vähän hyvä mieli. Koko ajan on olo, että kun mikään ei ole kivaa. Kaikki mukava ja iloinen menee pilalle vain sen vuoksi, että tuo mies vähättelee ja suorastaan halveksii kaikkea mikä minulle on tärkeää. Pitääkö minulla olla syyllinen olo ja huono omatunto, kun menen ja touhuan kaikkea "turhaa" "tarpeetonta" "hyödytöntä" "ajanhukkaa". Kun sen sijaan tekisin jotakin tarpeellista ja tärkeää. Mikä kenellekin on sitten tärkeää ???

Minun pitäisi miehen mielestä olla ahkera ja kunnollinen. Sen sijaan olenkin laiska ja omituinen.

Ai nyt pitää lähteä hakemaan lapsi hoidosta.