Tooodella pitkä tauko on ollut. Osittain se johtuu siitä, että en ole jaksanut kirjata ajatuksiani ja tuntojani. Sitten unohdin tunnukseni, joilla kirjaudutaan tänne. Onneksi olin kirjoittanut ne ylös (ja onneksi löysin ne)!

Tänä kesänä minulla oli henkisesti pitkä hyvä kausi. Kun tuli OIKEA kesä, lämmin, valoisa ja likipitäen sateeton kesä. Jotenkin jaksoin tsempata itseäni eteenpäin. Töissä oli aika stressaava alkukesä, muutoksia ja uudistuksia suunniteltiin.  Siitä huolimatta, että sain itse olla mukana suunnittelussa, tuli jotenkin turvaton ja epävarma olo. Jännitti uuden edessä. Siitäkin selvisin, kuitenkin. Lomalla tuntui hyvältä olla. Yritin ottaa rennosti, päivän kerrallaan. Välttelin ajatusta, että "pitäisi" tehdä jotakin tiettyä. Syksyn jälkeen jatkui UPEA syksy. Ei tullutkaan synkeää, sateista ja myrskyntäyteistä syksysäätä. Ihmeellistä miten paljon pelkästään sää voi vaikuttaa mielentilaan. Niin, mutta loputtomiin ei sekään auta.

Olisipa hienoa edelleenkin kirjoitella mukavia ja iloisia asioita. Kepeästi vaan kertoilla sitä sun tätä. Mutta tuttu ahdistus ja väsymys on taas jokapäiväistä. Yksinäisyydentunne ja katkeruus on jatkuvaa. Olen niin katkera. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Elämä minkä teit!!  Voiko elämää syyttää? Onko se syyllinen tapaahtumiin, joihin itse valinnoillani olen itseni johtanut? Niin paljon ajatuksia vilisee päässäni jatkuvasti. En nuku öisin kuin muutaman tunnin. Olen väsynyt ja ärtyisä. Töissä pinnistelen ja yritän toimia normaalisti. Iltaisin teen vain pakolliset asiat, joskus en niitäkään. Voi jähmettyä sohvalle tai unohtua tuijottamaan lehteä, telkkaria tai tietokonetta. Olen yksin, yksinäinen. Ei ole ketään kenelle puhua.