I hate myself. Mitä muuta tähän voisi sanoa. Vihaan itseäni. Vihaan elämääni. Tai mitä ihmeen elämää, ei minulla ole elämää. Ainoastaan jonkinlaista olemassaoloa. Tästä viikosta en oikeasaan muista mitään. Aamuisin olen herännyt, lähtenyt töihin, tullut töistä. Tyhjää elämää. Öisin olen nukkunut tosi huonosti, loppuviikolla olin jo niin väsynyt, että minua huimasi, päätä särki ja olo oli jotenkin sumuinen. Sain onneksi nukuttua vähän enemmän viikonlopun aikana. Olo ei kuitenkaan ole pirteämpi, mutta pahimmat väsymyksen oireet sentään helpottivat. Huomenna jälleen työpäivä. Pitää taas jaksaa esittää reipasta, pitää jaksaa ahkeroida.