Vuoden alussa alkanut energisyys ja innokkuus alkaa hiipua. Nyt tuntuu, etten saa itseäni innostumaan oikein mistään. Väsymys väsymys. Vähäiset voimat kuluu päättämättömyyteen ja tempoiluun ääripäiden välillä. Yhtenä hetkenä olen ihan varma, että tästä lähden se on selvä. Sitten hetkenä toisena syyllisyys ja epävarmuus kalvaa.

Tee ittelles jotain ihminen ! Tarkottaa sitä, että olen kyllä yks laiska paska. Joskus aiemmin kävin pitkillä kävelyillä. Nyt en enää edes muista milloin olisin lähtenyt kävellen pihaa pitemmälle. Lihaskuntoni on ihan nolla. Paikkoja kolottaa, selkää särkee. Mitenhän saisin kehitettyä jonkinlaista itsekuria. Totinen tosiasia on, että ikää tulee ja roppa rapistuu. Tarttis tehä jotain. Ja pian.