On niin monenlaisia ajatuksia pyörinyt päässä. En vain ole jaksanut niitä tännekään kirjoittaa. Olen yrittänyt olla kovin touhukas, vaikka todellisuudessa haluttaisi vaan nukkua. Nyt olen alkanut lukea sisustuslehtiä. TÄ! Minä, joka viis veisaan minkä väriset verhot roikkuu ikkunassa tai sopiiko sohva muuhun sisustukseeen. Ja suunnittelen myös, että täällä pitäisi maalata seinät ja katto. Tai ainakin laittaa kuntoon tuo kaamea rapistunut vessa. Miksi minä tällasia suunnittelen, kun kuitenkin koko ajan mietin lähtöä tästä torpasta.

Kai se on vaan tämä kevät. Kesää kohti tuntuu aina helpottavan kauhea masennus, rakentelee kaikenlaisia suunnitelmia. Kesällä voi tehdä ja kesällä ehtii tehdä ja sitten kesällä minä... kunnes taas tulee syksy. Syksyä olen alkanut etukäteen joka vuosi pelkäämään. Miten taas jaksan ja kestän ??

Itsepetosta kaikki puuhastelu taitaa olla. Yks helvetillinen kaaos tää elämä kuitenkin on. Juuri kun tuntuu, että pääsen tukevalle mättäälle tästä masennuksen suosta, niin johan taas uppoan - entistä syvemmälle. Pelkkää räpiköintiä.

Muutama viikko sitten tuli aika pysähdys. Ihminen, jonka kanssa olin tehnyt töitä jo pari vuotta ja hän oli tullut vähän tutummaksikin, tappoi itsensä. Mulla meni koko sen jälkeinen viikko ihan harakoille. Asia pyöri päässäni yötä päivää. Olin aivan tyrmistynyt tapahtuneesta. Uskomatonta. Tiesin kyllä hänen taustaansa jonkin verran. Sen tuntien kuolema oli mahdollinen asia. Pelkäsin, että hänelle sattuu jokin tapaturma, mutta itsari tuntui aivan mahdottomalta. Monien vuosien vaikeuksien jälkeen hänen elämänsä oli juuri alkanut kulkea vähän valoisampaan suuntaan. Mutta oliko odotukset liian suuret ja jokin pettymys suisti kaiken raiteiltaan. Tapasin hänen isänsä jokin aika sitten ja sain vähän selvyyttä. Mutta todellista syytä ei voi tietää, koska ihminen itse ei enää ole kertomassa. Viikonlopun lehdessä oli kuolinilmoitus, joten uskottava se kai on. Se on totta.

Pitäis saada aikaseksi tilata aika lääkärille. En ole käynyt "omalla" kallonkutistajalla puoleentoista vuoteen. Ei jaksais jauhaa senkään kanssa. Kun saisin vain reseptin uusittua. Kai sitä jotenkin pärjäilis.

Voi h******i. Taas minä valvon. Yritän kai jotenkin jatkaa viikonloppua ja siirtää ajatusta töihin menosta. Aamulla sen taas nahoissaan tuntee.