On niin pimeää, todella pimeää. Aamusta iltaan. Vähäisen valoisan ajan olen töissä. Illalla ei juuri ulos viitsi lähteä. Paitsi pienen pakollisen hetken koirien ulkoilun ajan. Eläinparat, mutta kun ainoat valonlähteet ovat lamppu portaan pielessä ja taskulamppu/otsalamppu, ei pihaa pitemmälle jaksa. Lähimpiin katuvaloihin on useampi kilometri.

Joka syksy ahdistun joulusta. Olen luullut olevani "jouluihminen", mutta ei. Joulun taika lakkasi olemasta jo ikuisuus sitten. Olen silti ennen joulua jotain laitellut, leiponut, hankkinut lahjoja, joulukortit kirjoitellut ja lähettänyt. Mutta tänä vuonna annoin väsymykselle periksi. Ei yhtään lahjaa ole mietittynä, saati hankittuna. Ei pipareita, pullaa. Siivonnut en ole viikkokausiin. Joulukortteja ostin. Sitten en löytänyt osoitevihkoani. Tungin korttinipun vaatekaappiini. Raivostuttavaa. Korttien kirjoitus on ollut ainoa asia joulussa joka on jollakin tavalla minua ilahduttanut. Persoonattomat joulutervehdykset luettuna kännykästä tai sähköiset joulukortit tietokoneen ruudulta tuntuvat minusta jotenkin kamalilta. Minusta tuntuu, että lähettäjä ei ole halunnut nähdä vaivaa minun vuokseni, minua ilahduttaakseen. Aidon oikean postikortin kirjoittamiseen ainakin minä lataan tunnetta ja ajatusta. No, myönnetään on siihen joka vuosi liittynyt pientä painetta ja kiirettä... "kortit ajoissa, kuinkas monelle pitikään...voi ei tuoltakin puolitutulta tuli kortti ja minä en sille lähettänyt". Mutta tänä vuonna en sitten lähettänyt yhtään korttia.

Minulle elävä tuli on rauhoittava elementti. Takkatuli tai kynttilän liekki. Tuijottelisin niitä loputtomiin. Joinakin iltoina olen sytyttänyt useita kynttilöitä saadakseni aikaan edes jonkinasteisen rauhan olotilan. Turhaan. En pysty rauhoittumaan, koko ajan jokin muu asia häiritsee minua. Olen ostanut kynttilälyhtyjä. Suuria ja pieniä. Mustia, valkoisia, kermanvärisiä. Eilenkin ostin kolme. Kuinkahan monta niitä oikein on? En tiedä sillä suurin osa niistä on vielä pakkauksessaan. Mikä varastossa, mikä vielä autossa purkamatta. Yritän kerätä niitä jotenkin epätoivoisesti. Tarvitsen valoa valoa. Ja lämpöä. Minä palelen jatkuvasti.