Taas on elämä ollut jonkinasteista odottelua. Aloitekykyni on ollut ihan nolla. Ei jaksa oikein tarttua mihinkään. Töissä ollessa suunnittelen mitä illalla tekisin. Mutta sitten en oikeastaan edes haluaisi lähteä pois töistä ! Ahdistaa ajatuskin menosta siihen taloon (ihan tietoisesti yritän välttää sanaa "koti"). Siellä jotenkin kaikki innostus kaikkoaa, kertakaikkiaan hyydyn niille sijoilleni. Ilta kuluu edestakaisin kulkiessa, ei osaa oikein tehdä mitään, ei edes rauhoittua paikoilleen. Odotan viikonloppua, no nytkin on taas perjantai. Mutta onko mitään odotettavaa? Huomenna aamulla taas v-ä-s-y-t-t-ä-ä. Koko aamupäivä menee heräämiseen. Ajatus ei kulje.