Nyt se on tapahtunut! Olen oikeasti huomannut, että elämä tuntuu hyvältä! Ei ole ollut jatkuvaa ahdistuksen tunnetta. Aivan kuin olisi jatkuvaa ilon ailahtelua koko sisus täynnä. Saatan nauraa hauskoille jutuille ja tapahtumille. Työssäkin on alkanut oikea uusi aalto. Olen innostuneempi kuin koskaan! Ihmettelen itsekin, kuinka on mahdollista, että monen työssäolo vuoden jälkeen tuntuu hyvältä tulla töihin ja olla töissä. Onhan meillä töissä tullut paljon uudistuksia, joita etukäteen jännitin suunnattomasti. Nuo uudistukset näyttävät kuitenkin tuoneen paljon hyvää ja mielenkiintoista sisältöä ja uudenlaisia toimintatapoja työtehtäviin.

Tottakai on huonojakin hetkiä, mutta kaiken kattava ja peittävä musta masennus ja synkkyys tuntuu väistyneen. Väsynyt olen edelleenkin, voisin nukkua vaikka kuinka paljon. Aamuisin herääminen ei ole mitenkään helppoa, kuitenkaan en ole yhtä nääntyneen oloinen kuin ennen. Huh, en tiedä uskaltaako oikein paljon riemuita. Jotenkin sitä pelkää, että jos iloitsee jostakin asiasta, niin menettää sen. Ikäänkuin ei saisi onnistua, vaan heti rangaistaan siitä.

Mutta hei, ei tästä sen enempää. Kunpa vain tulisi kevät ja aurinko ja lämpö, niin voisi sisäinen ilo ja lämpö saada voimaa vielä ulkopuoleltakin. Hih.