Nyt alkaa totisesti vitutuskäyrä olla nousussa ! Tökkii tökkii, -tana ! Ei kai mitään maata mullistavaa tai tappavaa, mutta kaikenlaista pientä kiusaa ja jäynää. Kun mikään ei onnistu suunnitelmien mukaan. Vaikka kuinka yrittäs asiallisesti ja muita huomioiden juttuja hoitaa. Tulee vaan olo, että minä olen se vihonviimeinen sählä, hölmö ja kaiken sekasotkun aiheuttaja. Niin töissä, kuin muuallakin. Taitaa olla se iänikuinen mörkö, joka aiheuttaa syyllisyyden tuntemuksia miltei mistä tahansa. Nyt se taas nostaa päätään, kun suunnittelen so called omaa elämää.

Kaikki on nyt taas aika pysäkillä. Talolla ei ole tapahtunut mitään edistystä. Ehdin käymään siellä noin kerran viikossa, mikä on ehdottomasti liian vähän. Siellä tarvis lämmittää vähintään joka toinen päivä. Viime viikollakin aika kipakkaa pakkasta. Viimeksi kun kävin talolla, sisällä oli niin kylmä, että hengitys höyrysi ! Millään ei malttais säätää sähköpattereita suuremmalle. Kun olis edes yksi kokonainen päivä aikaa olla siellä. Mutta pari-kolme tuntia kerrallaan olen ehtinyt siellä olla. Mies on onnistuneesti järjestänyt omia menoja ja harrastuksia, että mun on ollut pakko olla kotona lasten kanssa. Mukaan niitä ei tietenkään talolle voi ottaa, eikä jaksais mummollekaan (miehen äidille)viedä. Kun sais edes kunnolla siivottua siellä. Verhoja virittelin jo ikkunoihin ja mattoja lattiaan, ettei tuntuisi niin kolkolta ja näyttäis talo edes vähän asutulta.

Maalausta tai muutakaan remonttia ei voi aloittaa, ennenkuin saa talon sen verran lämpimäksi, että maali edes kuivuu!