Koko talven olen säästynyt taudeilta. Mutta nyt on sitte sairastettu korkojen kera. Pari viikkoa sitten olin muutaman päivän kuin pulloharja kurkussa (...mikä kielikuva) Ihan pilli tukossa ja ääni pelkkää pientä pihinää. Lue siinä sitten lapselle iltasatua. Kun siitä tokenin, niin uudet virukset hyökkää kimppuun. Ehdin jo iloita pääsiäisen vapaapäivistä, kun keskiviikkoiltana alkoi kauheat vilunväristykset ja nenä muurautui umpeen. Olin niin poikki, että nukahdin illalla päiväpeiton päälle - mahalleni. En kai liikahtanutkaan koko yönä. Ja kuvitella saattaa miltä näyttää naama aamusella kun naamanahan alle on kertynyt aimo annos nestettä. Tässä iässä mikä tahansa virheliike, tai tässä tapauksessa liikkumattomuus kostautuu. Juu, yläluomet pullotti ja silmien alla oli kaikkien aikojen silmäpussit. Silmät pilkotti punaisen verestävinä jossain siellä välissä. Töihin piti vielä torstaina mennä. Yritin siinä aamukiireessä hautoa kylmällä rätillä ja pakastehernepussilla pahinta turvotusta.

Iltaa kohti olo vain paheni. Se siitä vapaapäivien ihanuudesta. Piti niin käydä koirienkin kanssa kunnon lenkeillä, mutta mitä vielä, kun mittarikin näytti reilusti pakkasasteita ja hyytävä viima puhalsi.

Lapsille yritin kuitenkin jotain pääsiäistä laittaa. Hain kaupasta muutaman ruukkunarsissin. Niistä tehtiin tytön kanssa asetelmat. Teippailin ikkunaan ja kaapin oveen lasten koulussa tekemät pääsiäisaskartelut. Pieneen pyöreään koriin rakenneltiin risuista ja sisalista linnunpesä ja laitettiin sinne linnunmunan näköisiä karkkeja. Parin päivän päästä poikaset olivat kai kuoriutuneet, koska pesä oli tyhjä ! Totuus oli kuitenkin toisenlainen. Iso - eikun pieni paha susi, superahne nuorempi koiramme oli taidokkaasti, pesää rikkomatta pudottanut karkkimunat pesästä ja popsinut poskeensa.