Viime aikoina olen useaan otteeseen kyseenalaistanut ero- ja muuttopäätökseni. Olen jopa tuntenut huonoa omaatuntoa siitä. Olen myös selitellyt itselleni ja puolustellut miehen käytöstä. Mutta ei mikään muutu kuitenkaan. Tänään tuli taas kylmää vettä niskaan. Olin harrastukseeni liittyen käymässä paikassa X. Soitin sieltä ihan muuten vaan, tai ajattelin että pitää varmaan soittaa ja ilmoitella, että menee luultavasti myöhään. Kommentit oli kyllä tosi kalseat kun miehelle selvisi missä olin ja minkä takia. Hän ilmoitti, että minun on turha kuvitella toteuttavani harrastukseeni ja tähän matkaan liittyviä jatkosuunnitelmia. Minulle tärkeä kauan odotettu ja huolella suunniteltu reissu, jonka piti tuottaa minulle iloa vielä tästä eteenkinpäin... Tunnelmat hyytyi kyllä ihan laakista. Mykistyin ensin täysin mutta sitten sanoin vain puhelimeen iloisesti: "juu, hyvää jatkoa vain sinullekin" ja suljin puhelimen. En voinut muiden, asiasta täysin tietämättömien ihmisten kuullen muutakaan kommentoida. Ihmettelivät kyllä vähän vaisua käytöstäni puhelun jälkeen. V***u mitä teatteria sitä joutuu pitämään.

Kiitos nyt kuitenkin mies, muistutit ainakin minua siitä, miksi olen koko muutosprosessin alulle laittanut. Nyt ei harmita tai kaduta yhtään. Entistä innokkaammin odotan vuoden vaihdetta. Välillä ihmettelen miten paljon ymmärrystä ja empatiaa jaksan mieheen tuhlata.