Niin se joulu on pian taas ohi. Enpä tosiaan taas jaksanut tänä(kään) jouluna paljoa innostua. Jokin kumma ahdistus ja apeus tulee kun joulu lähenee. En jaksa edes innostua lapsen ilosta joulun odotuksessa. En pysty rauhoittumaan, en löydä minkäänlaista joulun tunnelmaa. Sytyttelin ympäriinsä kaikkiin huoneisiin kynttilöitä palamaan. Ostin sentään muutaman hyasintin, kinkku paistettiin. Joulun tuoksua siis.

Poden huonoa omatuntoa lähtöpäätöksestäni. Sen verran joulu minua herkistää. Mieskin, tietenkin, on jotenkin enemmän mieliksi näin jouluna. Ei rähjää lapsille, juttelee koirille (joita yleensä tuskin sietää). Huomaa jopa minutkin, ei edes reagoi negatiivisesti minun vaisuuteeni. Mutta niin ohimenevää se on.