On jäänyt tämä plokkailu pitkäksi aikaa. Paljon kaikenlaista ajatusta pyörii päässä, mutta kun pääsen koneen ääreen ei oikeastaan ole ollut mitään sanottavaa. En pysty ilmaisemaan ajatuksiani, koska en voi puhua näistä kenellekään ! Yritän vaan olla hipihiljaa hissunkissun, odotellen, että tulee vuodenvaihde ja saan "talon haltuuni" ja voin häipyä. 

Miehelle en ole edes vihjannut suunnitelmistani. Tuntuu, että olisi entistä ahdistavampaa elää nämä viimeiset ajat täällä. Mutta ei varmasti yllätysilmoitus ja nopea lähtö yhtään sen parempi vaihtoehto ole. Kai minä toivon ja kuvittelen, että taivaalta tipahtaa ratkaisu ja oikea tapa toimia.

Muutama viikko sitten podin melkein viikon päivät hirvittävää hammassärkyä. Edelliskerrasta on yli kymmenen vuotta. Harmin aiheena oli hammas, josta on ollut pientä vaivaa jo kauan. Olen valitellut sitä monta kertaa hammaslääkärille, mutta mitään varsinaista vikaa siitä ei ole löytynyt. Onhan se hammas paikattu jo kun olin alakouluikäinen. Sen jälkeen sitä on rakennettu uudelleen, kun muhkean amalgaamipaikan ympäriltä hampaan haperat reunat lohkeilivat. Nyt tuo hammaspahalainen kehitti märkäpaiseen hammasjuureen. Leuka turposi ja naama oli kuin limppu. Ja mikä kipu !!! Minä sentään olen saattanut maailmaan kaksi lasta ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Mutta tämän hammassäryn kanssa tuli kyllä itku ja parku.  Yritin siinä pärjäillä ja odotella, että oma hammaslekuri tulisi lomalta. (Juuri niin, kerran kymmenessä vuodessa särkee hammasta ja lekuri lomailee...) Mutta parin vuorokauden jälkeen oli pakko turvautua paikallisen arvauskeskuksen "apuun". Aiempien kehnojen kokemusten aiheuttamat pahat ennakkoaavistukset toteutuivat, ikävä kyllä. Hammas "ronkittiin auki" Ja jätettiin auki ! Mätä kuulemma pääsee pois ja kipu helpottuu. Kun tulehdus hellittää on vuorossa hampaan poisto. Hoito-ohjeeksi sain laittaa syömisen ajaksi pumpulitukon hampaassa ammottavaan koloon, penissilliinireseptin ja kehotuksen tulla takaisin "jos särkee paljon". Vaan ei helpottanut. Särki niin s******sti. Ei tarvittu pumpulituppoa hampaaseen, sillä syömistä ei voinut edes harkita. Vettä nieleskelin sen verran, että sain alas penisilliinit ja ohjeiden vastaisen yliannoksen buranaa. Välillä särky helpotti,hiukan, jopa tunniksi toisinaan huikeat kaksi tuntia. Sen ajan torkahtelin, sitten havahduin taas popsimaan pillereitä. Aamulla olo oli enemän kuin hutera muutaman vuorokauden valvomisen ja yli vuorokauden paaston jälkeen. Kädet vapisten ja ääni väristen aloin soitella "oikeille" lääkäreille. Sainkin viimein ajan. Se hammaslääkärikäynti olo silkkaa lepoa edellispäiväiseen puoskarointiin verrattuna. Eikä hammasta tarvinnut poistaa. Juurihoito, tulehduslääkitys ja vahvemmat särkylääkkeet ja kohta oli taas leegot kunnossa.

Tuo hammasepisodi oli jollakin tavalla kamelin selän katkaiseva juttu. Sen jälkeen ei ole oikein sujunut mikään, senkään verran kuin tähän saakka. Se hammassärky valvomisineen oli niin kokonaisvaltaista. Ja jotenkin se tuntui riistävän minun junani raiteiltaan. Nyt pitää joka päivä koota itsensä joka aamu, että jotenkin pääsisi alkuun. Muisti pätkii, kurkkua kuristaa, sydämessä on möykky. Lähestyvä joulukin ahdistaa. Se ahdistaa minua joka vuosi. Nyt on liikaa keskeneräisiä asioita. Haluaisin keskittyä tiukasti vain muutamiin helppoihin rutiineihin. Kaikki yllättävä poikkeava häiritsee ja sekottaa minut. Menen aivan toimintakyvyttömäksi. Unirytmit, joita yritin koko syksyn korjailla, alkaa taas mennä uudelleen pieleen. Nyt olen valvonut monena yönä aivan liian myöhään. Viime yönä 04 asti. Ja Nytkin taas...klo on melkein 02. Siis unta palloon. tämä tästä.